Lukuina tilastoissa

Julkaistu 8.11.2024

Moni tuntee varmaan sanonnan ”vale, emävale, tilasto”. Tilastot voi saada valehtelemaan esimerkiksi tekemällä niistä harhaanjohtavia visualisointeja, mutta valheen tuntu voi tulla myös väärästä tulkinnasta tai siitä, että niiden kertoma viesti on ristiriidassa aiemman tiedon kanssa ja siksi tulokseen on vaikea luottaa. Oikein tehtynä ja tulkittuina tilastot ovat oiva apuväline tarkastella monenlaisia numeroilla mitattavia asioita. 

Henkirikostilastot vuoristoradalla?

Numeroiden valossa vuosi 2023 oli hieno vuosi: henkirikoksia tehtiin Suomessa vain 57 kappaletta. Henkirikosten määrä oli alimmalla tasolla koko 1750-luvulta alkaneen mittaushistorian aikana. Jokaisen numeron takana on kuitenkin ihminen ja 57 ihmiselämää on liikaa, olkoonkin luku ennätysalhainen. 57 uhria tarkoittaa valtavaa määrää ihmisen kärsimystä, surua ja tuskaa. 

Voimme olla kuitenkin tyytyväisiä siihen, että tilastollisesti linja on ollut melko johdonmukainen: henkirikosten määrä on laskenut niin Suomessa kuin koko Euroopassa kymmeniä vuosia. Välillä tilastoissa on ollut piikkejä, mutta kun tarkastelee tilannetta vuosikymmenten tasolla, niin käyrä on ollut laskusuuntainen. Tähän arvellaan vaikuttaneen hyvin konkreettisten asioiden, kuten vähentyneen alkoholin käytön ja parantuneen ensihoidon, sekä abstraktimpienkin asioiden kuten arvojen muutokset. 

Vuosi 2023 oli siis hyvä vuosi, mutta miltä näyttää vuosi 2024? Jo loppukesällä Tilastokeskus antoi tiedotteen, että henkirikoskuolemien määrä antoi merkkejä noususta. Silloin arveltiin, että suuri ero johtuu siitä, että viime vuosi oli poikkeus ja nyt henkirikokset palaavat ”normaalille tasolle”.  Mutta syksyn edetessä tilanne alkoi näyttää kurjemmalta. 

Tilastot antavat todellisuudesta kapean kuvan ja sitä pitää täydentää sekä tarkastella yhdessä muun tiedon valossa.

Syyskuun 2024 loppuun mennessä henkirikoksia on tilastoitu jo 75, ja vauhti tuntuu kiihtyvän. Myös tapon yritysten määrä on kasvanut vuoden mittaan. Mistä moinen väkivalta? Onko päihteiden käyttö taas pompsahtanut nousuun? Onko ensihoito rapautunut hyvinvointialueiden leikkausten myötä niin, että pahoinpitelyiden uhrit menehtyvät useammin?  

Usein on vaikea osoittaa vain yhtä syytä sille, miksi asiat tapahtuvat. Tilastot antavat todellisuudesta kapean kuvan ja sitä pitää täydentää sekä tarkastella yhdessä muun tiedon valossa. Tässä pitää kuitenkin muistaa pitää pää kylmänä ja miettiä, onko asiayhteys todellinen. Yläasteen opettajani kertoi esimerkkinä aikoinaan, että vaikka hukkumiskuolemien määrässä on jyrkkä pudotus joulukuussa, sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä samaan aikaan korkeimmillaan olevan joulukuusten myynnin kanssa. Asiat eivät aina liity yhteen, vaikka ne tapahtuisivat samaan aikaan. 

Huomakin tilastoi 

Huoma tilastoi tarkoin toimintaansa. Jokainen tukikontakti merkitään muistiin lukuna, mutta henkilötietoja ei talleteta. Tilastoja käytetään rahoitushaussa, toiminnan arvioinnissa ja suunnittelutyössä. 

Tilastojen valossa voidaan todeta, että Huoma auttaa vuosittain noin 250 henkilöä, joiden läheinen on murhattu tai tapettu. Näistä viime vuonna toimiston tukiasiakkaita oli 94 henkilöä, ja loput osallistuivat vertaistukeen. Tukiasiakkaista noin 23 prosentilla (eli noin 21 henkilöllä) menetys oli melko tuore, läheinen oli surmattu alle vuosi sitten. Jos siis tiedetään, että vuonna 2023 yhteensä 57 henkilöä kuoli henkirikoksen uhrina, voisimme arvioida, että Huoma tavoitti uhreista noin joka kolmannen läheisen. Toki pitää muistaa, että jokaisella uhrilla on luultavasti useita läheisiä ja joskus Huoma auttaa kahta tai kolmeakin samasta perheestä. Täsmällistä totuutta ei näistä luvuista siis saa laskettua, mutta suuntaa se antaa kuitenkin. 

Tilastojen valossa Huoma tekee todella merkittävää työtä – ja pienillä resursseilla. Olisi harmi, jos rahoituspohjan muutosten vuoksi sille tulisi stoppi. Huoman työlle tulee joka tapauksessa vastaisuudessakin olemaan tarvetta, etenkin, jos henkirikostilastot tästä vielä jatkavat rumentumistaan. Ja vaikka henkirikokset loppuisivat tyystin huomenna, ei tuen tarve lopu vielä pitkään aikaan, sillä moni uhrin läheinen kaipaa tukea vielä vuosien ja joskus kymmenienkin vuosien päästä.  

Terhi Kantanen

kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori 
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry