Kesäkuu, kesän ja uuden alku

Nyt on vihdoin taas kesä ja kesäkuu. Suomen upean luonnon valtaa vihreys, lintujen laulu ja kaikki tuntuu olevan taas edessä ja elämä alkamassa. Olen itse syntynyt kesäkuussa ja tunnustan olevani ”valolla käypä” ihminen. Mitä valoisampi vuodenaika on, sitä enemmän jaksan. Toki kaikissa vuodenajoissa on omat upeat puolensa, kuten viileän kalvakoissa sumuisissa syysaamuissa ja talven ankarimmassa lumipyryssäkin. Mutta loppukevään ja alkukesän tuomassa valoisuuden määrässä on vaan itselleni sitä joitain, mistä saan voimaa ja virtaa. Nautin luonnosta sen kaikissa muodoissa.

Kun kohtasin aikanaan läheiseni vieneen henkirikoksen, oli silloin huhtikuu. Ilma on viileä, eikä kevät tuntunut vielä edistyvän ainakaan omasta mielestäni.

Sulkeuduin itseeni ja omiin ajatuksiini täysin, enkä tuona vuonna nähnyt sitä luonnon heräämistä, jota olin ihaillut jo lapsesta asti niin kauan kuin vaan jaksan muistaa. En saanut keskusteluapua tilanteessa, jossa minua ei katsottu uhrien lähiomaiseksi, vaikka olin uhreille veli ja eno. Kunnes tuli kesäkuu ja hyvä ystäväni kutsui minut mökilleen viettämään viikonloppua. Rantasauna järven rannalla ja kysymys ”miten sinä itse voit?” saivat minut tuntemaan jotain todella koskettavaa. Sen illan aikana katselin saunan rappusilta järveä, alkavaa kesää ja kuuntelin lintujen laulukonserttia. Sain myös samalla kertoa ensimmäistä kertaa noin kahden kuukauden jälkeen minua kohdanneesta henkirikoksesta siten, kuin itse koin tilanteen. Ystäväni kuunteli, hän ei sanonut mitään, ei antanut ohjeita tai neuvoja, vaan hän kuunteli minua alkukesän illassa. Siitä alkoi itselleni jotain samaa uutta, mitä kesä tuo luontoon.

Koin syyllisyyttä siitä, että ”avautumiseni ” jälkeen keskustelimme asioista, jotka saivat minut nauramaan. Eihän minulla ole oikeutta nauraa, kun olen juuri vain hetki sitten menettänyt rakkaitani henkirikoksessa, ajattelin. Mutta ehkä tuo alkukesän valoisa kesäilta toi myös sen ajatuksen, että olisi ihan ookoo nauraa niille jutulle, jotka oikeasti naurattivat ja toivat minulle omaan sydämeeni sitä alkukesän uutta vihreyttä ja valoisuutta synkkyyden jälkeen. Vaikka olemme menettäneet rakkaita ja läheisiä henkirikoksessa, on meillä myös lupa ajatella itseämme kaikesta huolimatta ja nauttia niistä asioista, jotka tekevät meidät iloiseksi.

Edessämme on nyt toinen kesä koronakriisin keskellä. Korona on koskettanut meitä kaikkia tavalla tai toisella ja tuonut omat lisähaasteensa elämäämme. Toisaalta samalla olemme taas kesän kynnyksellä ja edessä on muutama aurinkoinen ja lämmin kuukausi, jolloin Suomen luonto näyttää meille taas uutta vihreyttä. Olisiko nyt hetki meille kaikille taas nauttia pitkästä aikaa siitä valoisuudesta ja vihreydestä, josta ainakin itse saan voimaa. Olisiko nyt hetki ajatella itseään ja omaa jaksamistaan? Olisiko nyt hetki ajatella niitä elämän pieniä hyviä hetkiä, jotka saavat meidät jaksamaan kaiken koetun keskellä?

Kesä ja pitkät valoisat päivät. Vihreä luonto, järvi- tai merimaisema, jäätelökioski, grillimakkara, kävelyhetki ystävän kanssa. Niistä ja kesästä on lupa nauttia arjen keskellä.

Kesäkuu, kesän ja uuden alku

Tällä sivustolla käytetään evästeitä. Lue lisää evästeistä.