Keskusrikospoliisi huomioi uhrien omaiset
Lisätty 21.2.2022
Rikosuhriviikon kunniaksi Huoma sai haastatella rikostarkastaja Mika Ihaksista, joka toimii Keskusrikospoliisissa henkirikoslinjalla tutkinnanjohtajana. Lisäksi Ihaksinen on kansallisen uhrintunnistusyksikön päällikkö (Disaster Victim Identification DVI). Yksi uhrintunnistusyksikön toiminnoista on omaispoliisitoiminta.
Mitä Keskusrikospoliisi tekee?
Keskusrikospoliisi (KRP) on poliisiyksikkö, jonka vastuulla on muun muassa kansainvälisen, järjestäytyneen ja ammattimaisen rikollisuuden torjunta Suomessa. Lisäksi KRP vastaa monista asiantuntijatehtävistä, kuten rikosteknisen laboratorion tutkimuksista, suuronnettomuuksien tutkinnasta sekä kyberrikosten torjunnasta. Suurin osa Suomessa tapahtuvista henkirikoksista tutkitaan paikallisilla poliisilaitoksilla, ei KRP:n toimesta.
Ihaksinen on toiminut poliisina jo 40 vuotta ja kertoo tuona aikana olleensa tutkijana ja tutkinnanjohtajana lukuisissa henkirikoksissa. KRP:lla Ihaksinen aloitti työt vuonna 1994. Tuolloin Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta vuodessa. Sen koommin henkirikosten määrä on laskenut tasaisesti ja nykyään niitä tehdään reilusti alle sata vuodessa. Ihaksinen näkee, että myönteisen kehityksen taustalla on yhteiskunnalliset muutokset, kuten elintason kasvu ja alkoholin käytön väheneminen. Suomalaisissa henkirikostilastoissa päihteet ovat myönteisestä kehityksestä huolimatta yhä merkittävässä osassa, sillä 75 %:ssa henkirikoksista vähintään yksi osapuoli on päihtynyt.
Omaispoliisitoiminnan on tarkoitus varmistaa, että surmansa saaneen henkilön omaiset saavat aina tarvitessa kiinni sellaisen henkilön, joka osaa antaa ajantasaista tietoa rikoksen selvittämisestä tai vaikkapa kadonneen tunnistamisesta.
Omaisyhdysmiehet Englannin malliin
Tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasiassa tapahtuneen tsunamin uhrien tunnistus oli suuri ja haastava operaatio, jonka seurauksena Suomessa viranomaistyötä kehitettiin monella tapaa. Keskusrikospoliisissa aloitettiin tuolloin omaispoliisitoiminta, joka on osa uhrintunnistusyksikön toimintaa.
Omaispoliisitoiminnan on tarkoitus varmistaa, että surmansa saaneen henkilön omaiset saavat aina tarvitessa kiinni sellaisen henkilön, joka osaa antaa ajantasaista tietoa rikoksen selvittämisestä tai vaikkapa kadonneen tunnistamisesta. Uhrin omaiselle nimetään yksi poliisi, jonka toimii yhteyslinkkinä tutkijoiden ja omaisten välillä. KRP:ssä omaispoliisi ei osallistu tutkintaan vaan toimii ainoastaan välittäjän roolissa omaisten ja tutkijoiden välillä, ja on tavoitettavissa koko tutkintaprosessin ajan virka-ajoista riippumatta.
Suurin osa Suomessa tapahtuvista henkirikoksista selvitetään paikallisilla poliisilaitoksilla, joissa yhteydenpidosta omaisiin huolehtii monesti tutkinnanjohtaja. Huoman tietojen mukaan omaispoliisitoimintaa sovelletaan kuitenkin joillain suurilla poliisilaitoksilla.
Malli omaispoliisitoimintaan on otettu Iso-Britanniasta (Family liaison officer, FLO) ja sitä käytetään jollain tavoin muun muassa kaikissa Pohjoismaissa.
Omainen kuulee faktat ennen mediaa
Uhrin omaisilla on laajempi tiedonsaantioikeus kuin medialla, mutta joskus tutkinnanjohtajan on rajattava tiedonsaantia tutkinnallisista syistä. Ihaksinen kertoo, että tilanteita joudutaan arvioimaan aina tapauskohtaisesti.
Poliisi voi välittää vain varmennettuja tietoja, eikä saa antaa omaiselle epävarmaa tietoa tai kertoa epäilyksiä, joilla ei ole todisteita. Rikosaiheisia nettisivustoja ja muuta mediaa virkavelvollisuus ei rajoita, joten omainen saattaakin törmätä mediassa tietoihin, joita poliisi ei ole antanut, ja mitkä eivät perustu varmennettuihin tosiasioihin. Esimerkkinä Ihaksinen mainitsee kouluampumiset ja Thaimaan tsunamin, joiden yhteydessä poliisi ei voinut julkaista uhrien nimiä ennen kuin henkilöt oli varmuudella tunnistettu. Monesti media kuitenkin kaivaa esille omista lähteistään tietoja (esimerkiksi osallistujaluetteloita) ja julkaisee ne ennen poliisia.
Poliisi voi välittää vain varmennettuja tietoja, eikä saa antaa omaiselle epävarmaa tietoa tai kertoa epäilyksiä, joilla ei ole todisteita.
Omaisesta voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, että poliisi tällä tavoin rajaa tiedonsaantia, mutta tarkoitus on olla aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä, joka voisi syntyä esimerkiksi virheellisistä vainajan tunnistamisesta tai vääristä syytöksistä. Viimeistään oikeuteen mennessä omaisella on oikeus tutustua poliisin tekemiin tutkintapöytäkirjoihin. Media ja muut tietoa haluavat saavat haltuunsa niin sanotun julkisuuskappaleen, joista julkisuuslain vaatimat arkaluonteiset ja yksityiset tiedot on peitetty.
Ihaksisen mukaan monesti yksi tärkeimmistä asioista, että uhrin omaiset kokevat asioiden menneen hyvin, on sujuva tiedonkulku poliisin ja omaisen välillä. Tärkeää ei siis ole vain antaa tietoa, vaan myös auttaa omaista ymmärtämään syitä poliisin toimintatapojen taustalla. Merkittävintä kuitenkin on omaisen hätää ja surua ymmärtävä myötätuntoinen kohtaaminen.
Terhi Kantanen
kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry
