Kokemus jälkikäsittelystä

Mikan tarina

"Anteeks ei tartte antaa, mutta ei tartte vihatakaan."

– Mika

Mika on yksi kolmesta henkirikoksen uhrin läheisestä, jotka esiintyvät 2020 julkaistussa Silmästä silmään -dokumentissa. Elokuvassa on filmattu aito ensitapaaminen Mikan ja tekijän, hänen poikansa tappajan, välillä vankilassa.

Prosessin aloittaminen ei ollut Mikalle mikään itsestäänselvyys. Hän harkitsi asiaa pitkään, ja lopulta muiden vastaavanlaisiin tapaamisiin osallistuneiden ihmisten kokemuksien lukeminen sai hänet ottamaan yhteyttä Sauma-hankkeen työntekijöihin.

Tapaamisia Sauma-hankkeen ammattilaisten kanssa oli kolmesta neljään vajaan neljän kuukauden ajan, ja niiden aikana Mika kävi läpi tapaamiseen liittyviä odotuksia ja tunteita. "Tuntui, että koko prosessi tehtiin minun tarpeitteni pohjalta", hän sanoo.

Silmästä silmään -dokumenttielokuvan juliste jossa kahden eri henkilön silmät muodostavat yhden silmän, alla teksti silmästä silmään.

Valmistelutapaamisiin osallistuminen ei tarkoita sitä, että tekijä olisi lopulta pakko tavata. "Minulle annettiin mahdollisuus perääntyä aivan loppumetreille saakka, jopa vielä silloin kun olin jo vankilassa odottamassa tapaamisen alkua."

Tapaamisessa Mika pääsi esittämään ne kysymykset, joihin hän halusi tekijältä vastaukset.

Miksi hän teki niin? Katuuko hän tekoaan? Olisiko Mika itse voinut jotenkin estää sen?

Halu saada vastauksia voitti hänen tekijäänsä kohtaan tunteman vihan, ja tapaaminen sujui hyvin. Mika sai ennalta miettimiensä kysymyksien lisäksi keskusteltua tekijän kanssa vapaasti.

Tekijän antamien vastausten takia Mika tajusi, ettei olisi voinut millään estää tapahtumien kulkua, joten hänen itsesyytöstensä määrä hälveni. Myös hänen vihansa tekijää ja itseään kohtaan hälveni, mikä oli aluksi hämmentävää. "Kun viha laantui, niin sitä hieman säikähti", Mika pohtii. "Tajusin, että anteeks ei tartte antaa, mutta ei tartte vihatakaan."

Myös hänen yöllinen heräilynsä loppui tekijän tapaamisen jälkeen. Hän oli herännyt aina klo 4.00, mahdollisesti siksi, että se oli se kellonaika, jolloin poliisit olivat tuoneet hänelle kuolinviestin. "Unenlaatu on parantunut ja arkiset tekemiset ovat muuttuneet paljon nautinnollisemmiksi. Päivääkään en ole katunut, että tapasin tekijän."