<![CDATA[Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry - Blogi]]>Fri, 29 Jun 2018 15:23:32 +0300Weebly<![CDATA[Miksi henkirikoksen uhrin omainen joutuu kokemaan taloudellista tappiota kokemansa trauman johdosta?]]>Fri, 09 Feb 2018 07:09:30 GMThttp://huoma.fi/blogi/miksi-henkirikoksen-uhrin-omainen-joutuu-kokemaan-taloudellista-tappiota-kokemansa-trauman-johdostaUusimaa-lehdessä julkaistiin eilen henkirikoksessa kuolleen henkilön omaisten mielipidekirjoitus joka henki niin suurta surua omaisen menetyksestä kuin oikeutettua katkeruutta oikeusjärjestelmää kohtaan. Perhe on surun ja trauman lisäksi joutunut kärsimään kohtuuttoman tuntuista taloudellista tappiota, kun oikeudenkäyntikuluja, läheisen omaisuuden hoito- ja myyntikuluja sekä terveydenhoito- ja terapiakuluja on kertynyt maksettavaksi. Tämä on Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n jäsenistössä valitettavan tuttu tarina

Valtiokonttori korvaa rikoksen uhreille tuomioistuimen määräyksen mukaisia korvauksia, mikäli rikoksen tekijä on vähävarainen tai varaton. Aikaisemmin Valtiokonttori maksoi myös kärsimyskorvauksia henkirikoksessa menehtyneiden henkilöiden läheisille, mutta rikoslakiin vuonna 2006 tehdyn muutoksen jälkeen näitä korvauksia ei enää ole maksettu. Koska rikoksen tekijät ovat usein varattomia,  uhreille määrätyt kärsimyskorvaukset jäävät kokonaan saamatta.

Aikaisemmin kärsimyskorvauksilla pystyttiin korvaamaan esimerkiksi uhrin omaisille syntyneen trauman hoitoa psykoterapian avulla. Kärsimyskorvauksen poistumisen jälkeen vuonna 2006 psykoterapian saaminen yritettiin turvata siten, että terapiakorvauksia voi hakea Valtiokonttorilta, mikäli psykoterapia on mainittu tuomioistuimen päätöslauselmassa. Oikeudessa tekijää ei voi kuitenkaan määrätä korvaamaan psykoterapia, koska käytännössä trauman paranemisprosessi ei voi alkaa, eikä täten myöskään psykoterapiaa voi käynnistää ennen oikeudenkäyntien päättymistä. Korvauksia voi määrätä vain jo syntyneistä kustannuksista, joten psykoterapiakulu katsotaan ennenaikaiseksi.

Totuus kuitenkin on, että moni läheisensä henkirikoksessa menettänyt kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, masennuksesta tai ahdistuneisuudesta vielä vuosia tapahtuneen jälkeen (Poijula, 2010) eikä pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminenkaan ole tavatonta. Niin taloudellisten, kuin henkistenkin voimavarojen puute monesti johtaa siihen, että läheinen jää vaille pätevää ammattiapua. 

Henkirikoksen uhrien läheisten avunsaantia on pyritty turvaamaan viime vuonna voimaan tulleella EU:n uhridirektiivillä. Ohjaaminen tukipalveluihin onkin empiirisen kokemuksemme mukaan hivenen parantunut. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä niin kauan, kuin omaiset joutuvat kärsimään suuria taloudellisia tappioita muun muassa siksi, ettei traumaterapiaa pystytä laskemaan kärsimyskorvauksissa maksettaviin kuluihin, "k
äytännössä uhrin omaiset joutuvat maksamaan murhasta", niin kuin Uusimaa-lehden  mielipidekirjoituksessa omaiset asian ilmaisevat.

Terhi Kantanen
Huoma ry:n kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori


(Lähde: Poijula, S. 2010. Henkirikosuhrien perheenjäsenten selviytyminen, mielenterveys ja kokemukset tuesta ja palveluista. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 21)

]]>
<![CDATA[Vain tukevasti seisten voi auttaa toista nousemaan]]>Tue, 10 Oct 2017 06:09:29 GMThttp://huoma.fi/blogi/vain-tukevasti-seisten-voi-auttaa-toista-nouseman
Kun ihmisen elämään tulee suruja – suuria tai pieniä – on avun pyytäminen ja saaminen tärkeää. Lähin apu löytyy perheenjäsenistä, ystävistä ja sukulaisista, mutta apua saa myös ammattilaisilta. Oli ammattilainen sitten terapeutti, sosiaalityöntekijä, pappi tai sairaanhoitaja, heiltä kaikilta odotetaan joitain perusasioita. Pitää olla aidosti läsnä ja kuulla, mitä avunpyytäjä kertoo. Täytyy osata ottaa vastaan jokainen kohtaaminen ainutlaatuisena, ja soveltaa omat tietonsa ja toimintansa kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Täytyy pysyä itse pystyssä, vaikka asiakkaan suru olisi niin suuri, että se meinaa viedä mennessään. Tähän avuhakijan on saatava luottaa.

Aloitin työni Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:ssä noin kuukausi sitten ja ihmettelijöitä on riittänyt. ”Voi miten raskas työ, miten sinä jaksat?” on tyypillinen kysymys. Kysymys on asiallista esittää itselleenkin aika ajoin. Liiallinen itsevarmuus ja henkselien paukuttelu johtaa helposti työuupumukseen, tai sitten tukityötä ei tee oikein ja ammatillisesti.

Ammattilaisen tukevat jalat saavat voimansa monesta suunnasta.
Tärkeä tukipilari on ammattitaito: työhön liittyvät tiedot ja taidot sekä työn eettinen osaaminen. Sosiaalialan ammattilaisille (jollainen itse olen) eettisen ohjeistuksen on laatinut ammattijärjestö Talentia. Eettisesti kestävän sosiaalialan työn avainsanoja ovat mm. arvostava vuorovaikutus, asiakkaan kunnioittaminen, ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen, itsemääräämisoikeus, tasa-arvo, luottamuksellisuus ja osallisuus.
Toinen tärkeä tuki löytyy työyhteisöstä ja toisista ammattilaisista. Kuten ei surevan ihmisen, ei häntä auttavan ammattilaisenkaan pidä pärjätä yksin. Kaikkea ei tarvitse tietää itse, aina voi kysyä toiselta apua.
Myös itsetuntemus ja oman voinnin kuuntelu on tärkeää. Pitää tunnustella millaisia tunteita asiakkaan tarina herättää ja tietää keinot, joilla mielen ja kehon saa rentoutumaan. Yhdellä toimii liikunta, toisella nuotioon katselu, kolmannella vaikka höperö kännykkäpeli. Tärkeää on löytää oma konsti, jolla syke laskee ja kaikki unohtuu hetkeksi.

Kun olin ollut töissä Huomassa vasta kaksi viikkoa, jouduin haasteeseen: osallistuin henkirikoksen uhrien läheisten vertaistukiviikonloppuun Jyväskylän Laajavuoressa. Avoimesti myönnän, että jännitti. Osaanko kohdata? Pysyvätkö minun ammattilaisen jalkani vakaina? Kuinka ollakaan, jouduin heti illallispöytään kuuluisan elokuvaohjaajan viereen ja hetkeä myöhemmin puhumaan suuren ihmisjoukon eteen valmistautumatta. Olihan siinä hiki pinnassa, mutta ilmeisesti selvisin ihan kunnialla.

Kun takeltelevan puheeni jälkeen ihmiset alkoivat puuhata pieniä kortteja, ja alkoivat keskustella pareittain tai pienissä ryhmissä, huomasin että tunnelma oli lämmin ja rauhallinen. Moni kävi tervehtimässä minua henkilökohtaisesti ja tunsin olevani tervetullut. Kesti jonkin aikaa, että tajusin myös ammattilaisten olevan joukossa mukana. Tämän oivalluksen myötä ymmärsin, miten syvällä Huoman toiminnassa todella kulkevat mukana sosiaalialan eettiset periaatteet. Vuorovaikutus ja kohtaaminen oli niin arvostavaa ja tasa-arvoista, että en aluksi edes erottanut kuka oli ohjaaja ja kuka vertainen.

Ajattelin ensin, että minulle olisi uutena ihmisenä ollut tärkeää heti tunnistaa, kuka oli ammattilainen, kuka hallituksen jäsen ja kuka osallistuja. Myöhemmin oivalsin, että ehkä tällainen hieman hallitsemattoman tuntuinen kohtaaminen olikin aidointa ja myös eettisintä. Koska minulla ei ollut ennakkotietoja ihmisistä, minulla ei ollut myöskään ennakkokäsityksiä. Olin siis hieman yllättäen pakotettu kohtaamaan kaikki tasa-arvoisesti juuri sellaisina kuin he siinä hetkessä olivat. Näin, miten ihmiset keskustelivat ja kuuntelivat. Jakoivat kokemuksia ja kertoivat tunteistaan. Halasivat. Neuvoivat toinen toisiaan. Tekivät sopimuksia. Vaihtoivat yhteystietoja. Ja olin itse ihmisten joukossa niin kuin yhtenä pallona pallomeressä.

Vasta seuraavana päivänä pienryhmätyöskentelyn alkaessa minulle hahmottui paremmin, ketkä olivat viikonlopussa tekemässä töitä. Näin, miten tarkasti suunnitellun ohjelman osaset seurasivat toisiaan ja kuinka ammattilaiset ja vapaaehtoiset yhdessä toimien saivat hankalatkin tilanteet ratkaistua. Kun jollain jalat meinasivat pettää, ympäriltä löytyi välittömästi apua. Vertaistukiviikonlopun päättyessä olin vaikuttunut; kaikki oli suunniteltu ja tehty sydämellä. Siksipä varmaan omaankin rintaan jäi lämmin tunne, kun Jyväskylästä lähti kotia kohti.

Eettisesti toimivana sosiaalialan ammattilaisena siis pidän huolen itsestäni, jotta voin auttaa toisia. Vapaaehtoistyön koordinaattorina olen vastuussa myös siitä, että Huoman vertaistukijat saavat riittävästi tukea. Kaikille meille tulee joskus vaikeampia aikoja, jolloin ihmettelemistä riittää jo siinä kuinka pitää itsensä tolpillaan. Silloin pitää hellittää hetkeksi ja sanoa ääneen: nyt minä tarvitsen tukea. Ei ole huono työntekijä, vertaistukija, vanhempi tai ystävä, jos osaa tunnistaa itsessään heikkouden.

Sitten, kun omat voimat on jälleen koottu, voi jatkaa toisten auttamista.

Terhi Kantanen
kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori
Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry

Lähde:
http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/
]]>
<![CDATA[Vähentyneitä tuloja ja muita vaikutuksia - tieteellisiä artikkeleita maailmalta]]>Fri, 17 Feb 2017 07:48:40 GMThttp://huoma.fi/blogi/vahentyneita-tuloja-ja-muita-vaikutuksia-tieteellisia-artikkeleita-maailmaltaSuomalainen henkirikoksen uhrien läheisiin liittyvä tutkimus on todella vähäistä. Soili Poijulan vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen lisäksi aiheesta on jonkin verran tehty – ja tehdään parhaillaankin – opinnäytetöitä. Laaja-alaiselle tuoreelle tutkimukselle on kuitenkin tarvetta. Tutkimuksellisen tiedon puutteen paikkaamiseksi aloin vuonna 2016 etsimään kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita aiheesta. Niitä löytyikin lopulta noin sata. Vuoden aikana olen muun työn ohella ryhtynyt vähitellen suomennospuuhiin. Kääntäminen on ollut hidasta, mutta suomennoksia on kuitenkin valmistunut jo jonkin verran.
 
Artikkelit eivät välttämättä tarjoa kovin suuria määriä uutta tietoa henkirikoksessa läheisensä menettäneille tai heidän kanssaan työskenteleville. Artikkeleiden suurin anti on kuitenkin siinä, että ne tukevat vahvasti aikaisempaa kokemus- ja mututuntumatietoa. Siten ne vahvistavat käsitystä siitä, että samat ilmiöt koskevat isompaa henkirikoksen uhrien läheisten joukkoa – ei vain yksittäisiä henkilöitä. Tutkittu tieto tuo myös lisää vaikuttavuutta Huomalle yhdistyksenä esimerkiksi sitä kautta, että useissa artikkeleissa on todettu vertaistuen olevan aivan erityisen tärkeää henkirikoksessa läheisensä menettäneille. Ne antavat myös mahdollisuuden verrata suomalaisia ja kansainvälisiä kokemuksia, käytänteitä ja järjestelmiä keskenään. Tässä blogissa esitetyt artikkelit koskevat Yhdysvalloissa ja Hollannissa tehtyjä tutkimuksia
 
Mitä artikkeleissa sitten kerrotaan?

 
Tieteellisesti on todettu muun muassa, että henkirikos todellakin heikentää uhrin läheisten taloudellista asemaa. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että uhrin läheisten tulot vähenivät lähes puoleen aikaisemmasta. Tämä luonnollisesti aiheuttaa lisästressiä muutenkin erityisen haastavassa tilanteessa – artikkeleissa todettiin, että läheisen menettäminen henkirikoksessa on yksi kaikkein stressaavimmista elämäntapahtumista, joita ihminen voi joutua kohtaamaan. Lisäksi henkirikoksen vaikutukset uhrin läheisiin ovat vähintään yhtä monimutkaisia ja intensiivisiä kuin muiden traumaattisten kokemusten vaikutukset. Henkirikoksessa läheisensä menettäneillä on myös korkeammat pitkittyneen surun häiriön ja posttraumaattisen stressihäiriön tasot kuin muilla läheisensä menettäneillä.
 
Tutkimuksissa on todettu myös, että henkirikos saa usein muita rikoksia enemmän julkisuutta ja uhrin läheiset joutuvat kanssakäymisiin oikeusjärjestelmän kanssa juuri silloin, kun he ovat emotionaalisesti kaikkein heikoimpia ja vähiten kykeneviä käsittelemään prosessin yksityiskohtia. Henkirikos voi myös heikentää luottamusta auttamisjärjestelmää kohtaan ja aiheuttaa yleistä pelon tunnetta uhrin läheisissä. Henkirikoksessa läheisensä menettäneet lapset oirehtivat tyypillisesti toistuvalla leikillä, itsesyytöksillä ja pelkäämällä kuolemaa. Muita tavanomaisia oireita ovat kehityksen taantuminen, kognitiiviset häiriöt (esimerkiksi keskittymis- ja muistihäiriöt) sekä somaattiset oireet (eli selittämättömät fyysiset oireet, kuten vatsakipu).
 
Artikkeleiden mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö henkirikoksessa läheisensä menettäneet tarvitsisi terveydenhuollollista apua. Haasteena on kuitenkin ihan kansainvälisestikin se, että ammattilaiset eivät tunnista uhrin läheisiä ja heidän tilannettaan kovin hyvin. Myös surun ja trauman erityisoireiden tunnistamisessa on ammattilaisten keskuudessa puutteita eri puolilla maailmaa. Tämä on yksi syy siihen, minkä takia jotkut uhrin läheisten lopulta jäävät ilman tarvitsemaansa apua.
 
Eräässä artikkelissa todetaan, että henkirikoksen uhrien läheisten auttamisessa kulttuuriset seikat tulisi huomioida paremmin. Kuitenkin artikkeleiden perusteella vaikuttaa siltä, että henkirikoksen vaikutukset uhrin läheisille ja siihen liittyvät ilmiöt ovat hämmästyttävän samankaltaisia eri maissa, vaikka esimerkiksi oikeus- ja palvelujärjestelmissä onkin suuria eroja kansainvälisesti. Kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä voisimme varmasti oppia paljon muilta ja jakaa myös suomalaista osaamistamme muille.
 
Jos henkirikos-teemaiset tieteelliset artikkelit kiinnostavat enemmänkin, suosittelen tutustumaan Homicide Studies –journaaliin. Se sisältää aiheeseen liittyviä englanninkielisiä tieteellisiä artikkeleita. Se ilmestyy neljästi vuodessa ja on vapaasti luettavissa netissä.
 
Maija Rusila
Kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry

 
 
Lähteet:
 
Boelen, P. A., Van Denderen, M. & De Keijser, J. 2016. Prolonged Grief, Posttraumatic Stress, Anger, and Revenge Phenomena Following Homicidal Loss: The Role of Negative Cogntions and Avoidance Behaviors. Homicide Studies 20(2), 177-195.
 
Feldman Hertz, M. & Prothrow-Stith, D. 2005. Homicide Survivors. Research and Practice Implications. American Journal of Preventive Medicine, 29(5S2), 288–295
 
Mastrocinque, J. M., Metzger, J. W:, Madeira, J., Lang, K., Pruss, H., Navratil, P. K., Sandys, M. & Cerulli, C. 2015. I’m Still Left Here With the Pain: Exploring the Health Consequences of Homicide on Families and Friends. Homicide Studies, 19(4), 326-349.
 
Miller, L. 2009. Family Survivors of Homicide: 1. Symptoms, Syndromes, and Reaction Patterns. The American Journal of Family Therapy, 37, 67-79.
 
Rynearson, E K. & McCreery, J M. Bereavement after homicide: A synergism of trauma and loss. 1993. The American Journal of Psychiatry, 150, 258-261.

 

]]>
<![CDATA[Vertaistukitoimintaa Varkaudessa]]>Mon, 12 Dec 2016 07:44:03 GMThttp://huoma.fi/blogi/vertaistukitoimintaa-varkaudessaKari Teittinen ohjaa henkirikoksen uhrien läheisten vertaistukiryhmää Varkaudessa yhdessä diakoniatyöntekijä Ellen Väntin kanssa. Tässä blogikirjoituksessa Kari kertoo kokemuksiaan vertaistukiryhmästä.
 

Kari, minkä takia päädyit vertaistukiryhmän vetäjäksi?

”Tärkein asia vetäjäksi ryhtymiselle oli oman tyttäreni kuolema henkirikoksen uhrina. Tapahtuneesta on aikaa nyt reilut kuusi vuotta. Lähdin vertaistukitoimintaan mukaan helpottaakseni omaa oloani, tarjotakseni vertaistukea sekä jakaakseni tuntemuksiani ja näkemyksiäni muillekin. Olin vetänyt vertaistukiryhmiä jo aiemminkin, joten kynnys aloittaa ryhmänvetäjänä oli matala. Aloitimme ryhmätoiminnan Varkaudessa vuonna 2014. Olin itse yhteydessä seurakuntaan, josta Ellen otti minuun yhteyttä.”
 
Millaista vertaistukiryhmän vetäminen on ollut?

”Jokainen tapaaminen jännittää minua edelleen. Tapaamiset eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka ihmiset ovatkin jo tulleet tutuiksi. Haluan valmistella jokaista ryhmän tapaamiskertaa etukäteen. Toki ryhmän vetäminen on ajoittain myös raskasta, mutta missään vaiheessa minulla ei ole ollut aikeita jättää ryhmää.”
 
Mitä vertaistukiryhmän tapaamisissa tehdään?

”Tapaamiset toteutetaan ryhmää kuunnellen ja kaikki ryhmän jäsenet huomioiden. Kun toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä, jokainen tuntee itsensä tasa-arvoiseksi ja tärkeäksi. Se onkin ryhmän kantava voima. Jokainen voi tuoda esiin omia ajatuksiaan tai olla vain hiljaa, jos siltä tuntuu. Teemme paljon toiminnallisia asioita, keskustelemme ja vietämme aikaa yhdessä. Jos jollakin on mielessä jokin akuutti asia, se menee kaiken muun edelle. Ihminen ja hänen hätänsä ovat aivan ykkösjuttu. Olemme myös käyneet esimerkiksi keilaamassa ja tutustumassa Valamon luostariin. Tulevaisuudessa suunnitteilla on muun muassa reissu tsasounaan.”
 
Mitä vertaistukiryhmän vetäminen on sinulle antanut?


”Olen voinut antaa muille tietoa omasta tapauksestani sekä esimerkiksi viranomaisten toiminta- ja menettelytavoista. Toisaalta olen itsekin saanut ryhmäläisiltä uutta tietoa näistä asioista.”
 
Millaista palautetta olet saanut vertaistukiryhmästä?


”Palaute on ollut hyvin positiivista. Osallistujat kokevat ryhmän tärkeäksi ja sille on tarvetta. Ihmiset ovat olleet todella aktiivisesti mukana ryhmän toiminnassa.”

Mitä terveisiä haluaisit lähettää ihmiselle, joka pohtii mukaan tulemista Huoman vertaistukitoimintaan?

”Mielestäni vertaistukiryhmätoiminta on henkirikoksen uhrien läheisille kaikkein tervehdyttävin tuen muoto ja tärkeintä kuntoutumisen kannalta. Ryhmässä koetaan samankaltaisuutta muiden kanssa ja uskalletaan kertoa luottamuksellisesti omia asioita sekä vaihtaa ajatuksia ja tietoa. Vertaistuki on tehokasta, ja siksi suosittelen sitä muillekin.”
 
Huoman vertaistukiryhmät kokoontuvat kuukausittain seitsemällä paikkakunnalla: Varkaudessa, Kotkassa, Mikkelissä, Tampereella, Porissa, Oulussa ja Rovaniemellä. Tammikuussa 2017 uudet ryhmät käynnistyvät Jyväskylässä ja Seinäjoella. Ryhmiin ovat tervetulleita kaikki läheisensä henkirikoksessa menettäneet.
 


]]>
<![CDATA[Rikosuhripäivystys kehittää palvelujaan henkirikoksen uhrien läheisille]]>Mon, 24 Oct 2016 08:16:55 GMThttp://huoma.fi/blogi/-rikosuhripaivystys-kehittaa-palvelujaan-henkirikoksen-uhrien-laheisilleUhripoliittinen toimikunta (2013–15) otti loppuraportissaan ”Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin ‒ esitys rikoksen uhrin aseman kehittämiseksi” kantaa siihen, että henkirikoksen uhrien omaisten aseman parantamiseksi tulisi luoda Rikosuhripäivystyksen vetämä pilottihanke. Jo pitkään on ollut tiedossa – sekä kokemuksen että tutkimusten kautta – että henkirikoksen uhrien läheisten saamat tukipalvelut ovat aivan riittämättömiä, eikä niitä ole tarjolla koordinoidusti.
 
Malleja Euroopasta
 
Hyviä malleja on haettu muualta Euroopasta, etenkin Britannista ja Hollannista. Case manager -toimintatapa tarkoittaa sitä, että poliisi ilmoittaa henkirikoksesta uhrien tukipalveluun, joita näissä maissa järjestävät RIKUn kaltaiset, vaikkakin huomattavasti suuremmat järjestöt. Kun omaisilta on saatu lupa, tukipalvelu nimeää tapaukselle oman työntekijän, jota omaiset voivat tavata. Tällöin yhdellä henkilöllä on koordinoidusti mahdollisuus antaa tietoa, arvioida tilanne yksilöllisesti sekä ohjata omainen hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Olennaista on ymmärtää, miten monien asioiden eteen omainen joutuu. On hoidettava lukematon määrä käytännön asioita, kun päällä on samaan aikaan kriisi. RIKUssa tukihenkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että sekä käytännön asiat että rikosprosessiin ja uhrin asemaan liittyvät käydään asiakkaan kanssa läpi, avun ja tuen tarve arvioidaan ja asiakas ohjataan tarvittaessa muihin palveluihin. RIKUsta neuvontaa ja keskusteluapua voivat saada kaikki tällaiseen tilanteeseen joutuneet uhrin läheiset.

Käsikirja auttajien tueksi

RIKU on paraikaa valmistelemassa käsikirjaa henkirikoksen uhrien läheisten tukemisesta, mihin sisältyy paikallisen tukirakenteen kehittäminen. RIKU on luonnollinen toimija järjestelmän kehittämisessä, koska palveluverkostomme on valtakunnallinen. Ensi vuonna avaamme kaksi uutta palvelupistettä, minkä jälkeen niitä on eri puolella Suomea yhteensä 31.

Käsikirjan tarkoituksena on kuvata henkirikoksen uhrin eteen tulevat asiat lähtien hyvin käytännön läheisistä asioista kuten hautaamisjärjestelyt, some-tilien lakkauttamiset ja taloudelliset kysymykset päätyen rikosprosessiin sekä kriisi- ja kuntoutusavun saamiseen. Käsikirjaan ei kuvata valmiita vastauksia kaikkiin kysymyksiin, eikä yksityiskohtaisesti rikosprosessin eri vaiheita, mutta siihen listataan ne asiat, mitä tukihenkilö käy asiakkaan kanssa läpi.

Tavoitteena on, että palvelupisteissämme kartoitetaan muut apua tarjoavat tahot paikallisesti ja luodaan verkosto, joka on käytettävissä henkirikoksen tapahtuessa. Lähtökohtana on eri toimijoiden osaamisen ja yhteistyön hyödyntäminen. Mikään taho ei pysty tarjoamaan kaikkea tukea yksin ja paikallisesti toimijat vaihtelevat. RIKUn ja muiden auttajatahojen käyttöön soveltuvaa käsikirjaa valmistellaan paraikaa opinnäytetyönä. Tavoitteena on saada se valmiiksi alkuvuodesta.

Tieto vangin vapauttamisesta

RIKU seuraa myös tarkasti rikoksen uhrin aseman kehittymistä. Rikosuhridirektiivi toi muutoksia yli kymmeneen lakiin Suomessa. Yksi tällainen on maaliskuun alusta voimaan tullut lakimuutos, jonka mukaan asianomistajalla on oikeus saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta tai vankilasta tai muusta säilytystilasta poistumisesta, kun kyse on laissa luetelluista vakavista henkeen, terveyteen, vapauteen ja rauhaan kohdistuvista rikoksista tai seksuaalirikoksista. Oikeus koskee kussakin tapauksessa asianomistajaksi määriteltyä henkilöä.
Tiedonsaantioikeus koskee kaikkia tilanteita, joissa vanki tai tutkintavanki pääsee pois vankilasta ilman valvontaa, myös pantavalvontatilanteita. Koska rangaistuksen loppuvaiheessa poistumislupia voi tulla usein, ilmoitetaan vain ensimmäisestä ”lomasta”. Uhrin ilmoitus saada tieto on salainen eli vanki ei saa tietoa pyynnöstä.

Tärkeää on huomioida se, että asianomistajan tulee tämä pyyntö tehdä joko esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle. Sitä ei voi tehdä enää oikeusprosessin jälkeen. Pyynnön voi kuitenkin myöhemmin perua. Viranomaiset voivat edelleenkin oma-aloitteisesti, ilman erillistä pyyntöä, ilmoittaa vangin vapautumisesta, mikäli on ollut syytä epäillä vangin syyllistyvän henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen.

RIKU-lehden viimeisin numero 2/16 käsittelee henkirikoksia, erityisesti uhrin läheisen tukemisen näkökulmasta. Kirjoittajina on Suomen parhaita asiantuntijoita kuten psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijula. Lehden löytää RIKUn nettisivulta.

Kauniita syyspäiviä toivotellen!

Leena-Kaisa Åberg
Toiminnanjohtaja
RIKU - Rikosuhripäivystys


]]>
<![CDATA[Leipää ja sirkushuveja]]>Tue, 16 Aug 2016 11:23:55 GMThttp://huoma.fi/blogi/leipaa-ja-sirkushuvejaRio Ohoi! Tapahtumarikas kevät ja kesä on miltei takana, olemme kääntymässä kohti syksyä ja sen tuomia uusia haasteita. Tuskin olimme saaneet ripustettua ”hokkarit naulaan” kevään U18, U20 ja Leijonien jääkiekko turnausten jälkeen niin urheilurintamalla saimme seurata jalkapallon EM-turnausta. Kuukauden viihdepaketti jalkapallossa oli melkoinen ja taidettiin siinä kulttuuriakin esitellä, penkkiurheilijoille. Sitten ennen syksyn loppuhuipennusta kävimme yleisurheilun EM-kisoissa jännittämässä keihäsmiehiä, tv:n ääressä tosin. Nykyisin kun on mahdollista seurata valinnaisesti mitä lajia haluat katsoa milloinkin ja miltä kanavalta, on se vaan mahtavaa olla ”kisapaikalla”. Ronaldon johdolla mestaruus meni Portugaliin.
 
Syksyn viihdenälän kyllästää Rion Kesä Olympialaiset, ohjelmaa tulee läpi yön #ylerio. ”Suurenmoinen kaupunki”, kaikkine paheineen, avautuu miljoonille katsojille. Muistetaan myös mainita monikulttuurisuus ja etenkin nälkäisille on tarjota monenkirjavaa ruokakulttuuria, turisteille järjestetään kiertokäyntejä suurimpaan favelaan Rocinhaan jossa sijaitsevat pikaruokaketjut ja nettikahvilat ovat saaneet alueen muistuttamaan jo kaupunginosaa. Samba soi, ihmiset tanssivat ja kaikilla on hauskaa. Rio de Janeiron alueen löysivät Portugalilaiset.
 
Syksyllä saamme vielä kokea jääkiekon suurtapahtuman World cupin merkeissä, siitä ei tässä vaiheessa enempää, ehkä seuraavassa blogissa. Tässä yhteydessä on mainittava että tamperelaisena saimme keväällä vielä juhlia Tapparan ”kiakkomestaruutta”. Keskustorilla pidettiin puheita, kastuttiin suihkulähteessä ja Mää ja Tapparan mies https://www.youtube.com/watch?v=XyWuUGXU3ZE soi taustalla. Tarjoilusta oli pidetty huolta, kansalaisille. Eli huikea penkkiurheilijan kesä.
World cup pelataan Kanadassa. Kummelissa Kanada oli oikea vastaus, tietovisassa.
 
Myös erilaiset kulttuuritapahtumat ovat seuranneet toisiaan, eri paikoissa ympäri Suomea on tapahtumia ”solkenaan”, ei jää turhaan hengähdystaukoa, kaikkien on saatava matkalaisista osansa. Kesäiset musiikkifestivaalit ovat jokaviikkoista antia. Lisäksi on oopperaa, kansanmusiikkia, harmonikkaa ja tangoa, viihdettä joka lähtöön. Omalla asuinpaikallamme tarjonta alkaa Tampere Guitar festivaalilla siirtyen kansantanssiin Pispalan sottiisissa, ollessamme swingin lumoissa Hämeenpuistossa Juhannus katkaisee kaiken kiireen. Ihmiset vetäytyvät mökeille paistamaan makkaraa ja kalastamaan. Ehkä myös muutama saunaolut nautitaan, keskikesän kunniaksi.
 
Sitten vauhti kiihtyy. Aloittelijoiden salsa festivaali, Sata-Häme soi haitarilla, Laurin Viidan runojen kautta siirrymme Tammerfestiin. Siellä on tarjolla kaikille jotain tai kaikkea miten sen ottaa, ehdottomia kesän tapahtumia oli Cheekin konsertti Ratinan festivaalipuistossa. Konserttiin sai ostaa VIP-lipun mikä sisälsi tarjoilua, itse sain osakseni hampurilaisen, oli tyytyminen siihen. Any Way tai ”eniveisseli”, hauskaa oli ja nautittiin koko rahan edestä. Tapahtumat jatkuvat aina syyskuun alkuun saakka, tulevana viikonloppuna on Blockfest http://www.blockfest.fi/  ‪#‎blockfest‪ #‎blockfest2016  missä esiintyy myös muuan Cheek. Geek on portugaliksi nörtti.
 
Tampereella on ollut projekti, Hämeenkadun elävöittäminen. Tämä projekti on tuonut  kaduille paljon erilaisia katukeittiöitä, myös Pop up ravintolat ovat olleet kesän hitti http://ruoka.fi/ruokajutut/ravintolapaiva-tulee-taas-nain-perustat-pop-up-ravintolan.
Eurooppalaisella torilla sain tutustua eri maiden ruokakulttuureihin, kaikkea oli kansalle tarjolla. Itse pidän saksalaisista makkaroista. Panem et circenses.

On tapahtunut muutakin, poliittisesti. Presidentinvaalit Yhdysvalloissa aloitti media rummutuksen, melko värikkään. Idän ja lännen välisten suhteiden viileneminen, brexit vavisuttaa Euroopan Unionin perustuksia ja meillä Suomessakin tehtiin isoja päätöksiä. Kiky sopimuksella taattiin kilpailukyvyn säilyminen globaaleilla markkinoilla, matalapalkkaisten (lue naisvaltaisten) tuloja leikattiin ja lomaoikeutta vähennettiin. Tai, ainakin yritettiin. Kansalaiset kokoontuivat jo aiemmin Helsingin rautatientorille, oli karnevaali meininki mutta pysyttiin asiallisina kuten kuuluu. Kun palkka tai vastaava ei riitä, edes perus toimeentuloon tai palveluiden ostamiseen, on ne haettava muualta. Monet työuransa päättäneet suomalaiset ovat muuttaneet ja muuttavat maihin, missä vielä olemassa olevilla tuloilla pärjää. Yksi tällainen on Portugal, suosittu sellainen.
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Panem_et_circenses
 
Kuten yllä olevasta linkistä voimme lukea, luotettavasta sellaisesta, on nykyaikana tämä käsite lähinnä tv:n välityksellä jaettua viihdettä. Suositumpia sarjoja, joiden määrä on myös lisääntynyt, on erilaisia rikoksia käsittelevät sarjat. Monesti nämä perustuvat myös tositapahtumiin. Viime aikojen suosituimpia, suomessakin esitettävä sarja on Murder. Se on kirjoitettu uniikkiin tyyliin, dramatisoiden ja hieman viihde arvoa lisäten, perustuen kuitenkin tosi tapahtumiin. Se on ollut hitti.
Lisäksi tv:sta tulee kokkiohjelmia, joka makuun ja joka kanavalta, www.telkku.com.
 
M.O.T  Panem et circenses.
 
Lopuksi muutama fakta. Rion olympialaisten kokonaiskustannus on n. 4.6 miljardia dollaria (budjetin ylitys huomioiden), suurin osa kisojen julkisista varoista on peräisin Rion kaupungin varoista. Rion kaupungissa on noin 750 ”hökkelikylää”, favelaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rio_de_Janeiro#/media/File:Cristo_Redentor_-_Rio_de_Janeiro,_Brasil.jpg
 
Suomen valtion budjetin loppusumma vuonna 2015 oli 54.3 miljardia euroa, lainalla sitä katettiin 5.2 miljardilla eurolla. Valtion talousarvioesityksessä ehdotetaan valtion rahoituksen vetämistä lääkintä- ja lääkärihelikopteritoiminnalta. http://www.aamulehti.fi/kotimaa/laakarikoptereilta-lahtemassa-rahoitus-jarkyttava-tieto/. Terveydenhuollon valinnanvapaus on nostanut kustannuksia rajusti Ruotsissa, kertoo Svenska Dagbladet -sanomalehti verkkosivuillaan. 
 
Tampereen kaupungin konsernitason investoinnit vuonna 2015 olivat 360,5 miljoonaa euroa. http://www.asukasomistajat.fi/content/pdf/Tilinpaatos-Tampere-2015.pdf. Tampereen Yliopisto julkaisi lehdistötiedotteen vuonna 2010 ”Vanhuus ja ikäihmisten palvelut Tampereella – mitä uudet tutkimukset kertovat”. http://www.uta.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2010/097.html.
 
Maksoin VIP-alueen lipusta noin 120 euroa, siitä hampurilaisen osuus oli n. 60 euroa.
 
Panem et circenses, leipää ja sirkushuveja.
 
 
Timo Törmä
Hallituksen puheenjohtaja
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry


]]>
<![CDATA[Oivalluksia ja odotuksia]]>Tue, 05 Jul 2016 08:05:48 GMThttp://huoma.fi/blogi/-oivalluksia-ja-odotuksiaEi unohdu koskaan. Tällaisella työnimellä käynnistyi tietokirjaprojektini henkirikosuhrien omaisten kokemuksista ja asemasta. Olin kypsytellyt aihetta pitkään, mutta kolmisen vuotta sitten aloin tosissani uskoa aiheeni kantavuuteen. Otin yhteyttä Huomaan, jossa ideaani ei tyrmätty. Niinpä keskustelujen tuloksena solmimme alun yhteistyölle. Se tuntui hyvältä ja kannustavalta. Enää en ollut aiheeni kanssa yksin.

Alkaessani syvähaastatella henkirikoksessa omaisensa menettäneitä ihmisiä, jännitin, ja paljon. Jännitin, osaisinko kohdata traumaattisen kokemuksen läpikäyneen ihmisen oikealla tavalla läsnä ollen. Osaisinko samalla pitäytyä ammattihaastattelijana, tarttua tärkeisiin yksityiskohtiin ja esittää tarkentavia kysymyksiä? Osaisinko vakuuttaa olevani luottamuksen arvoinen? Osaisinko tarjota tilaa ja mahdollisuuden vaieta kipeimmistä asioista? Pohdin monenlaisia. Vastauksia ei etukäteen ollut. Piti epävarmana vain mennä, kohdata ja kuunnella.

Järkyttävän, koko elämän mullistavan tapahtuman kokenutta ihmistä ei mielestäni pidäkään kohdata itsevarmalla, kaiken tietävällä asenteella. On parempi kuunnella herkin korvin, avoimin mielin. Opin haastatteluista valtavasti. Opin itse aiheesta, mutta tein myös oivalluksia elämästä ja ihmisenä olemisesta. Mikään ei ole mustaa tai valkoista. Henkirikoksilla, niiden syillä ja seurauksilla on tuhansia vivahteita. Tapahtumiin voi liittyä outoja yhteensattumia tai käsittämättömän huonoa tuuria. Elämä on epäoikeudenmukaista. Se koettelee toisia rankasti, toisia vielä rankemmin. Mutta sittenkin ihmisellä on kyky sopeutua ja jatkaa eteenpäin.

Toisinaan haastattelutilanteessa musta huumori, vitsailu ja nauru pääsivät valloilleen. Alussa koin sen vääräksi, jopa mauttomaksi, ja tunsin nauraessani itseni epäasialliseksi. Pian oivalsin, mikä parantava voima ja yhdistävä tekijä huumori voikaan olla. Nauru on sallittua, jopa suotavaa!

Ikävä kyllä, olen joutunut alttiiksi myös negatiivisille sävyille. Ne eivät suinkaan ole huokuneet uhrien omaisista. Nimittäin joka ikistä omaista, jonka kanssa olen tekemisissä ollut, pidän sitkeänä ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta myönteisyyteen kykenevänä. Kielteisyys heijastelee yhteiskunnastamme ja ajastamme. Henkirikoksen uhrien omaiset ovat jääneet liian yksin. Heiltä on vaadittu ja vaaditaan liikaa voimia avun ja tarvitsemansa tiedon hakemiseen. Oikeuslaitos ei aina jaa oikeutta, vaan vääryyttä.

Voisiko jokunen epäkohta korjaantua? Niin on uskottava, ja siksi odotan omaisten asian ja heidän omakohtaisten tarinoidensa saavan ansaitsemansa huomion. Kustantamo on nyt näyttänyt käsikirjoitukselleni vihreää valoa. Asiassa edetään hyvässä hengessä, ja uskallan olla luottavaisin mielin, vaikka päivämääriä ei ole lyöty lukkoon. Kun julkistaminen koittaa, toivon tietokirjani herättävän asiallista keskustelua ja rakentavaa pohdintaa omaisten aseman parantamisesta.
 
Elina Välimäki
Freelancer-toimittaja ja kirjoittaja

]]>
<![CDATA[Tervehdys toiminnanjohtajalta]]>Wed, 15 Jun 2016 06:00:01 GMThttp://huoma.fi/blogi/tervehdys-toiminnanjohtajaltaOulussa kesä on jo kauneimmillaan. Olen saanut seurata talven väistymistä ja kevään heräämistä uuden toimistomme ikkunasta. Vuoden 2016 alusta Huoman toimitila on sijainnut järjestötalossa Kumppanuuskeskuksessa. Saman katon alla on nyt useita kymmeniä järjestötyöntekijöitä eri alojen järjestöistä. Yksi meille tärkeä yhteistyökumppani RIKU (Rikosuhripäivystys) toimii nyt samassa rakennuksessa meidän kanssamme.

Kevät on ollut kiireistä aikaa toimistolla. Raha-automaattiyhdistyksen raportteja on täytetty ja toimintaa on kehitetty yhdessä Huoman hallituksen jäsenten kanssa. Kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori Maija Rusila aloitti elokuussa 2015 ja olenkin saanut nauttia työkaverin seurasta jo kohta vuoden. Maijan vastuualueeseen kuuluu niin vapaaehtoistyön koordinointi kuin tukihenkilönä toimiminen ja asiakkaiden ohjaaminen eri tukipalveluihin.

Olemme nyt myös julkaisseet uudet nettisivut ja Maijan ansiosta olemme vallanneet osan Twitteriä ja Instagramia. Käykäähän tutustumassa näihin uusiin ja uudistettuihin viestintäkanaviimme.

Uusia tuettavia tulee toimistolle tasaisesti. Olemme saaneet huomata, että yhä useammin uudet tuettavat ovat saaneet kohtalaisen hyvin tukea kriisin alkuvaiheessa. Samoin pitkäkestoiseen terapiaan pääseminen on ollut monille jo helpompaa ja päätöksen Kelan tukemasta terapiasta on saanut suhteellisen nopeasti. Toivon, että tämä kehitys jatkuu, ja tukipalveluiden tarjoajat sekä niihin lähettävät lääkärit alkavat ymmärtää entistä paremmin varhaisen tukemisen merkityksen menetyksestä toipumisessa.

Haluamme jatkossa tarjota vertaistukea ja tuoda yhteistyökumppaneiden sekä Huoman vapaaehtoisten ajatuksia esille blogikirjoitusten kautta. Usein kuulen Huoman jäsenten sanovan, että heille on voimauttavaa lukea toisten saman kokeneiden ajatuksia elämästä läheisen menetyksen jälkeen. Samoin halutaan vinkkejä arjessa jaksamineen ammattilaisilta, mutta halutaan myös kuulla heidän kokemuksiaan tukijana ja rinnalla kulkijana. Toivon, että tästä blogista tulee kanava näiden toiveiden täyttämiseen.
 
Sanna Kalajanniska
Toiminnanjohtaja
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry


]]>